Festung Kirkenes
Kirkkoniemi oli saksalaisten itäisin vallitus Euroopassa.
Hitlerin suunnitelma oli hyökätä Neuvostoliittoon
pohjoisesta ja etelästä. Etelä-Varanki oli
sillanpää Murmanskia vastaan suuntautuvassa
hyökkäyksessä. Sekä Kirkkoniemen että
Murmanskin satamat ovat sulat koko vuoden, mikä oli
tärkeää sota- ja huoltoaluksille.
Sotavarustelu
Ensimmäiset saksalaiset sotilaat tulivat
Itä-Finnmarkiin kesä-heinäkuussa 1940. Syksyn ja
talven aikana Suomen rajaa kohti tuotiin suuria
määriä aseita ja sotakalustoa. Hyökkäys
Neuvostoliittoon alkoi 22. kesäkuuta 1941 suurmittaisen
varustelun jälkeen. Sotakalustoa oli Finnmarkissa paljon,
varsinkin Kirkkoniemen alueella. Saksan hyökkäys
Neuvostoliittoon kesällä 1941 teki Norjasta
tärkeän strategisen pisteen suurvaltojen
välisessä sodassa. Suomesta ja Finnmarkista tuli
pohjoisrintaman esiinmarssialueita.
Saksalaisia aluksia vuonolla
- Muistan, kun ensimmäiset saksalaiset laivat ilmaantuivat
Børkfjordin-vuonoon. Se oli kesäkuussa 1940. Me olimme
vuonolla lohta pyytämässä. Saksalaisilla oli
orkesteri laivan kannella ja he soittivat marsseja. Marssit
kaikuivat vuonolla. Ukkini sanoi ”Toivottavasti ne
lähtee pian pois”, kertoi Ingvald Henriksen, joka vuonna
1940 oli 13-vuotias.
Yli tuhat ilmahälytystä
Saksalaisten läsnäolo leimasi täydellisesti
paikallisten asukkaiden elämää pohjoisessa,
sekä työpaikalla että kotona. Tilannetta pahensi
vielä se, että Festung Kirkenes luonnollisesti oli
Nevostoliittolaisille liittoutuneille tärkeä
hyökkäyskohde. Yli tuhat ilmahälytystä
sotavuosien aikana kertoo paljon. Kirkkoniemi pommitettiin
lähes maan tasalle.
Kontakti sotilaiden kanssa
Sota jätti syvät jäljet Paatsjoen laakson ja
Etelä-Varangin asukkaisiin. Kylät selvisivät sodan
vaurioista vähän helpommalla kuin Kirkkoniemi.
Kylissä useimmat rakennukset säästyivät sodan
tuhoilta. Monet niistä, jotka kasvoivat sotavuosina,
muistavat, että kontakti saksalaisten sotilaiden kanssa oli
hyvä. – Nehän olivat nuoria poikia, jotka oli
lähetetty pohjoiseen. Useimmat niistä
käyttäytyivät ihan hyvin, kertovat monet
paatsjokelaiset. – Joskus saimme niiltä karkkeja tai
vähän ruokaa.
Vankileirit
Saksalaiset ottivat monia venäläisiä sotilaita
sotavangiksi taisteluissa. Etelä-Varankiin rakennettiin useita
vankileirejä, ja Paatsjoella oli yhteensä 14
vankileiriä. Vankeja kohdeltiin lähes kuin
eläimiä. Hyvin monet sotavangeista menehtyivät
aliravitsemukseen, uupumukseen tai heidät tapettiin.
Lähes luurangoiksi laihtuneet vangit tekivät voimakkaan
vaikutuksen paikalliseen väestöön. Monet
paikallisista toivat vangeille leipää tai vähän
ruokaa heitä auttaakseen. Joskus vangit kiitokseksi
lahoittivat heille itse tekemiään puuesineitä,
peltirasioita tai muita esineitä.
Partisaanit
Monet norjalaiset tarjoutuivat palvelemaan Neuvostoliittoa sodan
aikana taistellakseen natsijoukkoja vastaan. Heitä
koulutettiin Neuvostoliitossa ja lähetettiin sitten takaisin
Norjaan, ja he raportoivat Neuvostoliitolle. Heitä kutsuttiin
partisaaneiksi. Yksi tunnetuimmista partisaaneista oli Paatsjoelta
kotoisin oleva Osvald Harjo, joka vietti yli kymmenen vuotta
venäläisillä vankileireillä. Hän ei
päässyt takaisin Norjaan, ennen kuin Norjan silloinen
pääministeri Gerhardsen otti hänen asiansa esille
neuvotteluissa Moskovassa. Partisaanien elämä oli
vaarallista, koko ajan uhkasi vaara, että saksalaiset
paljastavat heidät, tai että heidät ilmiannetaan.
Moni partisaani päätti päivänsä
raja-alueella.
Jäämeren rintama kohti Murmanskia
Sotilaiden raskas vaellus soiden ja jokien poikki oli kaukana
kenraalien paraatimarssiunelmasta. He joutuivat kulkemaan
pitkät taipaleet ajoittain hyvinkin
jääkylmässä ja karussa maastossa. Pohjoisen
tunturit, rotkot, upottavat suot, villit kosket ja sitkeät
venäläiset sotilaat sulkivat tien Murmanskiin. Pakkaset
tulivat, ja vilu iski kyntensä sotilaisiin. Hyökkäys
Neuvostoliittoa vastaan pysähtyi Litsan laaksoon lähelle
Murmanskia. Saksalaiset olivat aliarvioineet sekä maaston
että venäläisten vastarinnan. Venäläiset
osasivat hyökkääjiä paremmin liikkua maastossa,
ja monilla venäläisillä sotilailla oli kokemusta
Suomen ja Neuvostoliiton välisestä talvisodasta.
Venäläinen talvi
Sekä saksalaisia, että venäläisiä
sotilaita eksyi lumimyrskyissä, ja monet menehtyivät
kylmään ja uupumukseen. Miehistön vahvuus pieneni
puolella lumisokeuden ja paleltumavammojen takia. Taistelut maksoi
kuvaamattomia kärsimyksiä.
«Arktis ist nichts»
Kenraalin sanat Litsalla
Arktiset alueet eivät ole mitään
Arktis ist nichts
Kenraalin valhe ja runo
niille, jotka kokivat kylmän
Sotilaat lumessa
Mustatunturin öissä
ja lumimyrskyssä Litsalla
.........
Ote kirjasta «Krig i Grenseland», Hans-Kristian
Eriksen
Vapautus
Saksalaiset eivät koskaan päässeet Murmanskiin
asti. Syksyllä 1944 neuvostoliittolaiset joukot saivat
työnnettyä saksalaiset länteen päin. Saman
vuoden lokakuussa tulivat ensimmäiset neuvostoliittolaiset
sotilaat rajan yli Norjaan, ja Etelä-Varanki vapautettiin
ensimmäisenä alueena Norjassa.
|
 |
|
Saksalaisten paraati Storgatalla Kirkkoniemessä
1942. (Kuva: Edvardsen. Etelä-Varangin museon
kokoelmat)
|
 |
|
Katastrofipäivä 4. kesäkuuta 1944. Yli
140 asuintaloa ja muuta rakennusta paloi neuvostoliittolaisten
pommitusten seurauksena.
(Kuva: Bundesarkiv, Saksa. Etelä-Varangin museon
kokoelmat)
|
 |
|
Pommitukset, tulipalot ja pelko olivat
kirkkoniemeläisten arkipäivää sodan aikana.
(Kuva: Bundesarkiv, Saksa. Etelä-Varangin museon
kokoelmat)
|
 |
|
Venäläisiä sotaveteraaneja
muistojumalanpalveluksessa Etelä-Varangin vapauttamisen
60-vuotisjuhlan yhteydessä. (Kuva: Yngve Grønvik,
Sør-Varanger Avis)
|
 |
|
Venäläisiä sotaveteraaneja
muistojumalanpalveluksessa Etelä-Varangin vapauttamisen
60-vuotisjuhlan yhteydessä. (Kuva: Yngve Grønvik,
Sør-Varanger Avis)
|
|